Miten muuten noin omasta mielestä?

Paljon tuollaisia artikkelimaisia tekstejä tullut kirjoiteltua, jos väliin vähän vapaamman, ihan vaan fiilispohjalta, kirjottaisi.

Kuulumisia

En ole itse aikaisemmin ollut kovinkaan suuri blogien lukija. Tykkään kyllä lukea, mutta kirjoja, lehtiä, nettijuttuja, paitsi blogeja. Nyt kun itse alkanut kirjoittelemaan, on ruvennut tutustumaan muihinkin blogeihin.

Olen lukenut viime päivinä monenlaisia blogeja, vähän laidasta laitaan. Kaikki on ollut viihdyttäviä omalla tavallaan, ja ehkä tärkeimpänä, saanut meikäläisenkin miettimään isoa kuvaa vähän erilailla.

Itse asiassa, aloitan sillä (kuten ehkä huomattu) etten ole suuri oikeinkirjoituksen ja kirjakielen ystävä. Olen siis kotoisin Tampereelta, ja sieltä on murre ja sellainen 'lennokas' puhetapa jäänyt päälle, ja tykkään suoltaa sitä mitä ikinä sitten kirjoitankin.

Työharjoittelussani sujuu oikein hyvin, aika menee nopeasti ja ihmettelin kun harjoittelu on jo puolivälissä, 2 kuukautta täällä siis ollut jo!

Mukavia uutisia muitakin täältä, nimittäin markkinointipäällikkö pyysi minut kahdenkeskiseen keskusteluun ja sanoi että mua tarvittaisiin harjoittelun loputtuakin uuden vuoden jälkeen. Eli jatkosopimusta lyödään eteen lähempänä loppuvuotta, mutta osa-aikaisena jatkuu duunit siis ja vihdoin on joku varsinainen tulonlähdekin, muukin kuin opintotuki. Boratin sanoin: Great success!

Opinnäytetyö junnaa hyvin pahasti paikallaan, lähdekirjallisuus hyppii kirjahyllystä kyllä silmille aika ajoin ja kirjaston uusimismuistutuksetkin kerran kuukaudessa, että jotain pitäisi alkaa tekemään.

Se vain on todella puuduttavaa ja kuten lähes kaikessa, törkeän vaikea aloittaa tekemään sitä. Varmaan kun saisi tiedostot ja kirjat auki ja pistettyä ylös aineistoa, lähtisi sellainen 'flow' varmaan siitä taas lentämään. Mutta se aloittamisen vaikeus..

Löi muuten päähän tuossa yksi (monista) ajatus, että kun muutin uuteen kaupunkiin, Helsinkiin, minulla ei käytännössä ole kavereita täällä, paitsi yksi.

Yksi parhaista kavereistani, lapsuudesta asti, on asunut Helsngissä n. aina, joten se helpotti omaakin muutoa tänne, että on edes joku. Nyt kun täällä on melkein 7 kuukautta asunut, ei ole oikeastaan vieläkään juuri muita kavereita. Kaverin kavereita yms. on kyllä, mutta ihmisiä, joita voin oikeasti sanoa ystäviksi, ei ole kuin yksi. Karua..

Sinänsä se ei ole edes aikaisemmin haitannut, viihdyn pääasiassa kyllä yksinkin ja keksin kyllä tekemistä ja viihdettä itselleni, mutta ajatuksena se iski kyllä yllättävän kovaa päähän.

Eipä siinä.. who wants to be my friend, folks?

Mukavaa viikonloppua vain ja Happy Halloween, kuka ikinä tätä sitten eksyykään lukemaan!

Fitness-buumi

Fitness-buumi, mit..?

Fitness-buumi on vallannut maailman jo jonkun aikaa sitten, vanhoja uutisia.

Kaikista menneistä ja varmasti tulevistakin buumeista, omasta mielestäni fitness ja oman kunnon huolehtiminen ei ole siitä pahimmasta päästä. Sehän on vain hyvä että saadaan tämä 'pullamössösukupolvi' liikkeelle! (Ei muuten ole tuota termiä tästä sukupolvesta enää kuulunut vähään aikaan..)

Se, että porukka innostui joukolla lenkkeilemään, käymään salilla ja syömään hyvin, mitä väärää siinä voi olla, muuta kuin että on ne järjettömät ruuhkat joka kuntosalilla?

Jengi pitää itsensä kunnossa, näyttää hyvältä ja on onnellisia!

Ulkonäköpaineita on aina ollut ja tulee varmasti aina olemaan, joten se ei ole uutta, toisaalta sekin on nykyään ehkä hieman terveempää että on muotoja ja näyttää terveen urheilulliselta, kuin se entinen laihuuden ihannointi, jossa sitä vedettiin sairaalloisiin mittasuhteisiinkin.

...tästä luontevasti jatkuen, fitness-buumin kasvaessa jatkuvasti, sekin voi räjähtää käsiin jos sen antaa viedä rajan yli.

Ajankohtaisesti oli juuri eräs entinen fitness-bikini-malli-mikälie-kilpailija kirjoittanut itse asiassa todella hyvän tekstin kilpailemisesta ja siitä dieetistä ja itsensä kuivuttamisesta, mitä kilpailussa ja lavalla vaaditaan.

Koko ajan on uutisia ja dokumentteja sun muita, kun nuoret naiset alkavat treenaamaan ja pyrkivät fitness-lavoille. Edelleen, se että treenataan on vain positiivista, mutta sen ihannointi että päästään lavalle esittelemään itseään treenattuna ja äärimmilleen dieetattuna, ehh.. en tietysti itse tiedä sitä tunnetta kun on raatanut sen eteen ja saa siitä tunnustusta ja ymmärränkin sen lajin ammattilaisilta, mutta se tuntuu menevän ns. yli ja muuttuvan trendiksi enemmän kuin omistautuneisuutta vaativaksi lajiksi.

Arvostan kyllä fitness ja erityisesti kehonrakennuksen harrastajia ja suomalaisia 'pro' tekijöitä, seuraan itsekin aktiivisesti erään suomalaisen ehkä menestyksekkäimmän kehonrakentajan blogia ja treenausta. Siitä saa itse motivaatiota ja vinkkejä yms.

Aion itsekin aloittaa (tai jatkaa aktiivisemmin) kuntosaliprojektia, jota alan seuraamaan tässä blogissa varmastikin edistyksen mukaan.

Vuosi sitten kävin aktiivisemmin kuntosalilla, n. 3 kertaa viikossa (kyllä, sekään ei NIIN aktiivisesti ole), tänä vuonna on ollut vähän hiljaisempaa kautta, mutta nyt kun muutin hiljattain ja kuntosali on työmatkan varrella, ei tule sohvan houkutusta kotiin päästessä kun suoraan töistä voi käydä jumppaamassa.

Eli, projekti Kuntosali starttaa ehkä ensi viikolla, stay tuned!

10 Asiaa

10 asiaa meikäläisestä

Ajattelin hieman vielä avata persoonaani ja 'vaikuttavia tekijöitä' ympärilläni, eli kertoa hieman lisää millainen kaduntallaaja olen.

1. Minulla on isoveli, ei muita sisaruksia
2. Olen asunut Helsingissä lähes 7 kuukautta, sitä ennen Suomessa vain Tampereella
3. Olen käynyt armeijan Parolan Panssariprikaatissa, kotiuduin korpraalina
4. Olen laiska - tykkään pelata videopelejä (Xbox360) ja katsella leffoja
5. Olen yleensä aika tarkka aikatauluista, en tykkää myöhästymisestä niin omalta kuin muidenkaan osalta
6. Olin pienempänä allerginen lähes kaikelle luonnonmukaiselle, heinille, koivulle, omenalle, porkkanalle (jne.), kissalle, koiralle yms. yms. ja minulla oli myös astma. Nämä kaikki (kai) ovat lähteneet kuitenkin iän ja hoitojen myötä.
7. Olen matkustellut suht paljon ympäri Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa, n. 15 eri maassa/osavaltiossa.
8. Puhun hyvin englantia, ruotsia en osaa puhua käytännössä ollenkaan. Koulussa suoritin ruotsin kurssit tyylillä 'rimaa hipoen'.
9. Urheilun lisäksi pidän törkeän paljon musiikista ja kuuntelen musaa päivittäin ja paljon. Jonkun verran olen soittanut myös itse kitaraa.
10. Suosikki TV-sarjani kautta aikain ovat olleet Entourage, The Walking Dead, Game of Thrones ja South Park.

Siinä nyt päällimmäiset, en keksinyt ihmeempiä eikä ihan kaikkea viitsi kertoakaan ;)

Tein Twitter -tilin myös, sieltä löytyy käyttäjänä @TheHaukka !

Urheiluhullu

Meitsi on urheiluhullu

Hyvää (jälleen uutta lokakuun) maanantaita!

Ulkona on synkkää ja harmaata, mutta pakko sitä on vain porskuttaa eteenpäin.

Tällä kertaa on asiaa siis urheilusta. Kuten ensimmäisessä tekstissäni kirjoittelin, olen suuri urheilun ystävä.

Aloitin oman urheilun harrastamiseni muistaakseni perinteisesti jalkapallolla vaahtosammuttimen kokoisena. Sitten löysin luistimet, menin luistelukouluun ja rupesin pelaamaan lätkää Tampereella Ilveksessä. Jääkiekkoa pelasin puolustajana 7-8 vuotta, kunnes se jäi. Jalkapalloa pelasin myös 7-8 vuotta Tampereella kaupunginosajoukkueessa monessa eri roolissa, maalivahdista keskikentän pelintekijään, kunnes sekin lopulta jäi.

Urheilu on jättänyt törkeän kokoisen roolin elämästäni ja siihen liittyy aivan huikeita muistoja menneestä sekä tottakai edelleen suuria tunteita sohvalta, höntsykentältä tai katsomosta käsin.

Urheilun parissa olen kasvanut, elänyt ja tulen elämään loppuun asti. Urheilun ansiosta olen kokenut voiton riemua, saanut nostella pokaaleita ja kerännyt mitaleita kaulaani, mutta tottakai myös pettymyksiä ja monia murtuneita luita ja pirstaksi menneitä hampaita. Mitään en vaihtaisi kuitenkaan pois, mitä urheilu on ottanut ja erityisesti antanut.

Edelleen siis oman urheilu-uran jälkeenkin käyn pelaamassa jalkapalloa ja jääkiekkoa, sekä ravaan uutena mieltymyksenä kuntosalilla, ja seuraan penkkiurheilijan roolissa hyvin aktiivisesti erilaisia lajeja, pääasiassa jalkapalloa, jääkiekkoa ja amerikkalaista jalkapalloa tällä hetkellä.

Urheilusta tulee tajuttoman hyvä olo, se on sosiaalista ja kaikinpuolin mahtavaa!

Miksipä siis ei sitoisi hokkareita koipiin ja lähtisi kikkailemaan mustan kumin palan kanssa jäälle aina kun mahdollista?

Pelisilmää

Mitä pelisilmä on ja miten se näkyy käytännössä?

Pelisilmä on termi, jota käytetään pääasiassa kenties urheilussa. Urheilussa se tarkoittaa, että osaa 'ennustaa' tulevaa ja odottaa, mitä muut eivät välttämättä osaa odottaa.

Hyvää pelisilmää osoittaa, että esim. jääkiekossa pystyy syöttämään kaverille, joka on vapaana ja hyvässä paikassa vaikeammastakin paikasta, ja toisaalta että kaveri ajautuu vapaaksi hyvälle paikalle ja tarjoaa mahdollisuuden syötölle. Kyse voi olla siis kahdensuuntaisesta kommunikaatiosta.

Mielipidekirjoitukseni ei ole kuitenkaan täysin urheiluun liittyvä.

Idea tähän tuli, kun sosiaalisessa mediassa on viime aikoina pyörinyt video, jossa pyöräilijä lähtee ylittämään tietä pyöräilykaistalta suojatien yli.

Pyöräilijä näyttää kädellään kyllä suuntamerkin, mutta ei sen enempää katso taakseen, tuleeko autoja vaan lähtee suorilta kääntymään suojatielle. Suojatien kohdalla on jo tässä kohdassa auto, joka joutuu painamaan jarrut lattiaan kun pyöräilijä on kääntymässä väkisin lähes alle.

Ensimmäisen auton takana olevassa autossa on kamera, jolla tämä on kuvattu. Tämän jälkimmäisen auton eteen pyöräilijä pysähtyy keskelle suojatietä, ns. 'vittuillakseen' ja todistellakseen että hänellä on oikeus mennä ensin. Lopuksi näyttää vielä hommaan kuuluvasti keskisormea ja hymyilee hyvin vittumaisesti.

Tässä skenaariossa, pelisilmä on aivan hukassa pyöräilijältä, kuten arvata saattaa.

Pyöräilijöistä on muutenkin ollut hyvin paljon puhetta, että he ovat liikenteen tauti ja hankaloittavat kaikkien elämää. Itse osittain allekirjoitan tämän, mutta en yleistä.

On fiksuja pyöräilijöitä, jotka osaavat lukea liikennettä ja ennakoida tulevia mahdollisia tapahtumia. Nämä fiksut todella katsovat taakseen ja ympärilleen muiden liikenteenkäyttäjien varalta, väistävät jos täytyy eivätkä tunge väliin vain koska he 'voivat'.

Sitten on näitä ylläolevan esimerkin mukaisia vittupäitä, jotka kuvittelevat omistavansa Suomen liikenteen. Erityisesti Helsingissä on pyöräilijöitä ajateltu hyvinkin paljon. On paljon pyöräkaistoja ja kevyen liikenteen väyliä ympäri kaupunkia. Silti nämä kahdella renkaalla kulkevat pikku maantiekojootit ajavat mm. kävelytiellä, kun siinä vieressä on se pyörätie. Joskus ei voi ymmärtää ihmisen ajatusmaailmaa..

Pyöräilykypärät ovat sentään hieman taas yleistyneet, kun ollaan päästy yli siitä buumista, ettei vain voinut käyttää kypärää.

Sitä tulee silti mieleen, paljonko pyöräilykypärä todellisuudessa pelastaa siitä vähästäkin järjen rippeestä siinä vaiheessa kun käännytään siihen suojatielle katsomatta, ja takaa tuleekin rekka joka ei osaa kyseistä päähänpistoa ennakoida ja jyrää päälle..?

Edelleen, en yleistä pyöräilijöitä kaikkia, vaan on niitä fiksujakin ja kiitokset heille esimerkillisestä liikenteenkäytöstä.

Tämä pelisilmä pätee myös todella moneen muuhun seikkaan elämässä ja muiden ihmisten kanssa käyttäytymisessä, pyöräily tuli vain ajankohtaisista uutisista päällimmäisenä esimerkkinä mieleen.

Hakekaa YouTubesta hakusanalla 'pyöräilijä', niin näette elävän elämän esimerkkejä näistä esimerkin kaltaisista sankareista.

Koulutus vs. työkokemus

Mietteitä aiheesta koulutus vs. työkokemus

Asiahan ei ole niin yksiselitteinen, että sitä joko mennään opiskelemaan tai töihin.
Korkeakouluun, tai nykyään jopa ammattikouluun, ei niin vain kävellä sisään ja haeta tutkintoa.
Työpaikalla pätee sama tilanne, töihin ei vain kävellä sisään ja ruveta uraohjukseksi.

Avaan ajatuksiani omalta kannaltani, jotka eivät varmasti päde kaikkiin.

Koulutus

Olen suorittanut peruskoulun, ammattikoulun, välissä armeijan ja kohtapuoliin korkeakoulun.
Taustaksi voin sanoa että olen myöskin ollut töissä erilaisissa työpaikoissa, tehden monenlaista työtä. Tälläkin hetkellä ns. harjoittelussa toimistorottana, mutta myös osa-aikaisesti teen turvallisuusalan töitä.

Omalle kohdalleni koulutus ei peruskoulun jälkeen ole oikein kolahtanut.
Ammattikoulu nyt vielä meni ja sieltä jäi jotain muutakin käteen kuin vain tutkintotodistus.
Mutta korkeakoulussa kurssit ovat olleet edellisen kertausta, asiaa joka on jo maalaisjärjellä selkeää tms. ja olen käytännössä 'surffaillut' koko koulun.
Se miksi en ole lopettanut korkeakoulua oli aiemmin vaihto-opiskelumahdollisuudet jotka käytin hyväkseni (ja edelleen ihmettelen miksi jokainen ei lähde vaihtoon?) sekä vaihtojen jälkeen tosiasia, ettei tutkintoa ole enää paljoa jäljellä, joten miksei nyt vähän rutistaisi ja hakisi tutkintoa pois.
Nämä loppuopinnot ovat vain koko kolmen vuoden paketointia, eli opinnäytetyön kirjoittamista ja muutama jämäkurssi. Ne eivät sinällään opeta enää yhtään mitään.

Mitä olen siis saanut korkeakoulusta irti?
Ehdottomasti päällimmäisenä tulee mieleen vaihto-opiskeluajat. Niissäkään ei se ulkomainen koulutus ja opiskelutavat, vaan loistavat kokemukset, uudet ja erilaiset ihmiset eripuolilta maailmaa.
En tosiaan siis yleistä että kaikilla homma menee näin, niin se vain meni minulla.

Työkokemus

Olen kokeillut siis monenlaista työtä. Olen ollut kaupan kassalla, myyjänä, jopa 'ovelta ovelle' myyjänä. Lisäksi tehdas/varastohommissa ja tosiaan nykyisillään toimistossa ja turvallisuusalalla.

Täytyy myöntää, että moni paikoista on tullut koulun työharjoittelun kautta, mutta mennäänkö opiskelemaan vain siksi että pääsee työharjoitteluun ja sitä kautta keräämään työkokemusta?

Nykyään on todella vaikea saada työpaikkaa. Työttömyyden luvut ja tarinat hyppelevät silmille uutisten otsikoissa. Pelkästään jo hetken palkaton työharjoittelu tai vastaava voi kuitenkin avata portin palkalliseen työhön ja kerryttää sitä kokemusta, jota työnantajat katsovat enemmän kuin mitään muuta nykypäivänä.

Kuitenkin, työpaikoista ja työkokemuksella olen itse oppinut todella paljon nopeammassa ajassa kuin koulupenkiltä niin opiskelemastani alasta kuin yleisistä tavoista ja käytännön opeista, jotka koen tärkeämmäksi kuin koulusta opituista 'pakollisista kursseista'.

Töissä saa olla niin paljon enemmän tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, jotka taholtaan opettavat erilaisista asioista, tarkoituksellaan tai vahingossakin.

Piti saada tämä kirjoitettua ylös omasta päästäni, toivottavasti on hengenheimolaisia.

Peace.

Lokakuun maanantai

Lokakuun maanantai

Voiko olla masentavampaa otsikkoa..?

Rentouttava viikonloppu ohi, uusi viikko töissä ja vielä aina sateinen ja harmaa lokakuun päivä.

Näistä on aina juttua, onko syksyn harmaus ja sateisuus (ja loppujen lopuksi ihan mikä vaan) vain asennekysymys?

Sillehän ei kukaan voi käytännössä mitään millaiset olosuhteet päällämme on, niin kelin puolesta kuin henkilökohtaisesti. Kun vettä sataa ja aurinkoa ei näe kahteen viikkoon, helppo se on sanoa hyväntuulisena että kyse on asenteesta kun itsellä pyyhkii hyvin ja elämä rullaa mallillaan.

Meneppä sanomaan asenteesta kaverille, jolla on työ lähtenyt juuri alta, vaimo jättänyt ja koira kuollut niin voi tulla pahimmassa tapauksessa nyrkkiä naamaa kohti.

Kaikki ei ole niin mustavalkoista (tai syksynkeltaista ja oranssia), eihän?

Eipä siinä, itsellä ei ole nyt valitettavaa. Itse asiassa menee melkoisen hyvin tällä hetkellä.

Kuitenkaan en pidä syksystä. Kesän auringon ja lämmön jälkeen odotan vain lumen tuloa ja kunnon pakkasia.

Pidän todella valkoisesta maasta ja sen tuomasta valoisuudesta, ja kun lumi narskuu kengänpohjissa. Pakkanenkaan ei haittaa kun pukeutuu kunnolla.

Viikonlopun jäljiltä olisi myös paljon raportoitavaa urheilun puolella,

Katsotaan mihin päin jutut lähtevät leviämään ajan myötä.

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/13209467/?claim=yg29hqsre2m">Follow my blog with Bloglovin</a>

Haukka

Kuka? Miten? Miksi?

Ensimmäinen teksti, toimii tottakai pienenä esittelynä ja kertomuksena hommasta. Lähdetään avaamaan tietyillä avainkysymyksillä ja samalla esittelen itseni tämän ruudun takaa ja hieman motiivejani aloittaa tälläinen hasardi harrastus.

Kuka?

Olen 23-vuotias, Tampereelta maailmalle lähtenyt jätkä.

Opiskelen korkeakoulussa, mutta opintoni ovat lopuillaan, joten sen laitoksen voin toivottavasti lähitulevaisuudessa jättää taakseni ja aloittaa uutta elämää uudelta pohjalta.

Opintojeni vaatimuksesta olen tällä hetkellä suorittamassa työharjoitteluani ja teen samalla lopputyötäni 'ikuisuusprojekti' tyylillä, eli olen sen jo aloittanut alkukesästä mutta vielä on hyvin vaiheessa. Tavoite aikatauluksi on saada sekä harjoittelu että lopputyö valmiiksi vuoden 2014 puolella, ensi vuonna hoidan opiskelut loppuun - tai näin on tarkoitus.

Olen kiinnostunut monista asioista ja erityisesti kokeilemaan mahdollisimman paljon erilaisia juttuja. Siksi kirjoitan tätäkin, olen blogia suunnitellut kirjoittavani jo pitkään ja tästä lähtee. Millaista sisältöä tähän on tulossa, siitä seuraavan kysymyksen alla.

Asuin elämäni 21 ensimmäistä vuotta synnyinkaupungissani Tampereella, kunnes tajusin että haluan liikkeelle enkä jumittaa enää paikallani.

Lähdin opintojeni yhteydessä 2 kertaa vaihto-opiskelemaan, jonka aikana asuin vajaan vuoden ulkomailla kahdessa eri maassa - Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Tiettyjen sattumien summana, muutin 2014 alkuvuodesta Helsinkiin, jossa nyt viihdyn todella hyvin.

Nyt tuli jälleen hieman sellainen fiilis, että tarvitsen jotain uutta sisältöä omaan elämääni ja päätin viimein aloittaa projektin nimeltä blogi. En tiedä mitä odottaa, tuleeko tämä elämään pitkään vai onko tämä vain hetken mielijohde, mutta katsotaan.

Miten?

Miten sitten ylläpidän blogia, mitä sisältöä aion jakaa?

Blogejahan on nykypäivänä tuhansia ja tuhansia, erilaisia ja samanlaisia.

En aio yrittää väkisin erottautua ja luoda jotain uutta, mitä kukaan ei ole aikaisemmin miettinyt.

Aion kertoa elämästäni, tapahtumista ja mietteistä. Voin käyttää blogiani pääni tyhjentämisessä, eräänlaisena 'terapia'välineenä. Tai sitten vain päivitellä mitä elämässäni tapahtuu.

Eräänlaisena 'erikoisempana' sisältönä aion keskittyä urheiluun.

Urheilu on erittäin lähellä sydäntäni, olen itse harrastanut monia lajeja monia vuosia ja seuraan edelleen aktiivisesti monia eri lajeja.

Teen näille oman 'kategorian', johon laitan näitä posteja, joita voi sitten aiheesta kiinnostuneemmat lukea enemmän. MUTTA edelleen, tämä ei ole puhtaasti urheilublogi, urheilu on vain tietty osa sisältöä.

Tulevaisuuden suunnitelmissani on hankkia järjestelmäkamera, jotta saisin hieman aloitettua toista harrastusta, joka on mietteissäni pitkään ollut, eli valokuvaamista.

Tämä tosin on hieman tulevan miettimistä vielä, mutta kuvia tietysti aion julkaista nykyäänkin, tosin laatu voi olla hieman toista.

Miksi?

Kuten aiemmin mainitsin, tällä hetkellä on fiilis että kaipaan taas jotain 'uutta'.

Blogaaminen on ollut takaraivossani monia vuosia jo, joten nyt sain jostain kipinän ottaa härkää sarvista ja aloittaa.

Minulla on upea tyttöystävä, mutta ajattelin että asioista kirjoittaminen ja puiminen julkisesti toisi asioihin erilaisen ulottuvuuden ja mahdollisesti näkökulmia.

Lisäksi Suomessa ei ainakaan ole vielä tarpeeksi blogeja, jotka käsittelevät urheilua laajasti ja syvällisesti (jälkimmäisestä en osaa luvata tässäkään blogissa..).

Tästä siis lähtee, julkaisurytmiä ei ole. Posteja voi tulla muutamakin päivässä, joskus voi olla viikon (viikkojen?) taukoja.

Jos todella pitkään aikaan ei kuulu mitään, se tarkoittaa että kiinnostus on loppunut.

Tässä tapauksessa tosin yritän ilmoittaa siitä ja poistaa koko blogin, ettei jää kummittelemaan.

Toivottavasti viihdyt matkassa,

Haukka
haukkablog@gmail.com