Joululahjojen ostamisen vaikeus

Se aika vuodesta

Miten se onkin joka vuosi niin vaikeaa?

Joulu on muuten jees, mutta se pään seinään hakkaaminen lahjojen kanssa on se jäätynyt käpy.

Veronpalautukset sun muut on ensinnäkin jo tuhlattu omiin viihdykkeisiin, sitten kun on se viikko jouluun niin ruvetaan panikoimaan, kun ei taaskaan ole keksitty mitään fiksua tarpeeksi ajoissa noin joululahjojen suhteen (tämä tilanne nyt itselläni).

No, intuitio ja se tekemisen meininki tunnetusti on huipussaan vasta kun on jo kiire (kouluhomma, hommat ylipäätään). Eiköhän sitä jotain tule keksittyä, tarpeellista tai vähemmän tarpeellista.

Eipä siinä, joululahjoja on saamisen kanssa kiva myöskin antaa lähimmäisille.

Aiemmin, kun olin syksyt ja talvet ulkomailla ja tulin juuri jouluksi Suomeen, oli sinänsä suht helppoa keksiä lahjoja, sen kun tuo 'tuliaisia' ulkomailta ja käärii ne vain pakettiin niin avot.

Nyt pitäisi vaan taas ryysiä sekaan kauppakeskusten ja ostareiden tungokseen ja koittaa repiä itselleen sen haluamansa lahjaidean. Kyllä sitten taas pankkitili kiittää kun on ostokset hoidettu..

No, onhan se kiva nähdä sitten ne ilmeet saajan kasvoillakin kun avaa juuri sen oman paketin. Ellei se sitten ole pettymyksen irvistys :D

Se vielä, kun haluaisi antaa mahdollisimman persoonallisen ja 'erilaisen' lahjan jokaiselle. Jotain hyödyllistä kuitenkin, mutta ei ihan ns. peruslahjaa, eli jotain suihkusaippuasettiä tms.

Vähän repäistä, jotain erilaista jota ei välttämättä osaa edes odottaa. Koitappa siinä keksiä sitten niin..

Nuoruuden nostalgia

Asiat, mitä tein nuorempana

Nuoruus on hienoa aikaa. Silloin luulee, että aikuistuu ja elämä helpottuu kun saa itse vastata itsestään entistä enemmän.
Pffffff, päinvastoin.

Vastuut ja velvollisuudet iskevät vatsaan täysillä. Mitä vanhemmaksi elää (itse hyvä puhua..) sitä enemmän ehkä huomaa, miten asiat olivat helpompia nuorempana kun ei tarvinnut huolehtia läheskään niin paljon.
Toisaalta itse olen sitä mieltä että 'vanhempanakin' elämäntapa ja fiilis on asenteesta kiinni.
Yksi lause, mitä suoraan vihaan on että 'olen liian vanha...'. Et ole.
Yksi mitä kuulee ehkä eniten on, että 'olen liian vanha juhlimaan' seuraavan aamun krapulointiin vedoten. Kuinka helvetin tylsää elämä olisi, jos ei joskus olisi vähän viihteellä? Irwinkin lauloi aikanaan että "elämä on tylsää, jos ei joskus juhli näin, no kuka sitä aina jaksaa olla selvinpäin". Nimenomaan.

No mutta siihen nuoruuteen takas.
Viime aikoina olen taas hieman tutustunut niihin juttuihin, mitä nuorempana tein.
Jalkapallo on aina kiinnostanut ja tulee aina kiinnostamaan, mutta nuorempana pelasin jalkapallomanageripeliä Hattrickiä.
Jostain tämä tuli taas mieleeni yksi ilta, ihan puskista vaikken ollut koko sivustoa nähnyt tai siitä kuullut ainakaan reiluun 5 vuoteen. Spontaanisti samantien avasin sivun ja aloitin jälleen, piiiiitkän tauon jälkeen oman virtuaalisen managerin urani. Siinä oli sitä nostalgian taikaa kun pelin vihreät ja valkoiset värit lävähtivät näytölle. Onneksi peli ei ole juurikaan muuttunut niistä ajoista, kun aikanaan pelasin sitä aiemmin. Awesome.

Samaten, kun nuorempana harrastin erästä urhelulajia, joka ei Suomessa ole juurikaan iso juttu tai kauhean suosittua.
Nyt vähän aika sitten inspiroiduin menemään lajin sivuille selailemaan meininkiä ja samat naamat siellä vieläkin pyörivät, mitä nyt aika paljon lopettanutkin ja silloisen joukkueeni kaikki jaokset lopettaneet myös toimintansa :D
No mutta kuitenkin, oli kiva taas käydä katsomassa menoa ja varmasti tulen katsomaan vielä lajin turnausvideoita ja muuten fiilistelemään.
Saa nähdä jos intoutuisi taas sitä harrastamaan, hieman tyyristä vain on taas sen aloittaminen..

Joululomaa

Viikko joululomaan!

Sitten alkaa se ultimaattinen rentoutus ja chillausvaihde.

Tosin jos olis tuo eräs kuntosali auki joulun välipäivinä niin voisi mennä mielellään kinkkuja sulattelemaan. Saapa nähdä.

Sain käytyä eilen salilla, eli nyt on 2 kertaa tällä viikolla käyty tekemässä jaloille treeniä. Ei saa niitä jalkoja unohtaa! Itse en näe jalkapäivissä minkäänlaista mörköä, treenin osa siinä missä rinta tai selkäkin.

Itselläni on n. 2,5 viikkoa joululomaa. En välttämättä sano että 'tulee tarpeeseen', sen verran leppoista on ollut töissä käydä ettei mitään aivovammaa ole saanut täällä stressillä aikaiseksi, mutta kyllä siitä lomasta silti aina nauttii.

Saa viettää aikaa perheen kanssa oikein kunnolla, nähdä hieman muitakin sukulaisia ja kavereita jne.

Ihan vaan olla. Joulun jälkeen muutama päivä on ihan parasta vain olla sohvalla ja lukea joululahjaksi saamaa kirjaa. Ja vedellä niitä suklaita mitä saa ;)

En tee koskaan mitään vakavia uuden vuoden lupauksia, ensinnäkin koska unohdan ne viikon jälkeen jo aivan kokonaan että mitä sitä nyt pitikään tehdä.. toisekseen etten koskaan noudata niitä.

Mutta mutta, joulu on silti edelleen parasta ja kinkku hyvää!

Kehonkoostumusmittaus

Jeps, kohtapuoliin tuollaiseen

Saapa nähdä mitä tuloksia tulee, vähän kauhunsekaisin fiiliksin lähdetään katsomaan.

Tällä viikolla kävin tekemässä maanantaina jalkatreenit, eilen keskiviikkona yläkroppatreenit ja tänään torstaina sitten vielä uudestaan jalkatreenit. On saanut jaloillekin kunnolla tuntumaa viime aikoina, aina positiivista noin treenatessa :D

Eli pieni loppukiri vielä tuohon mittaukseen, vaikkei nyt varmastikaan mitenkään enää vaikuta mutta tuntuupahan paremmalta käydä siellä, jostain syystä.

Mutta joo, eli nyt on taas sen kesän tauon jälkeen vasta reilun kuukauden kerennyt treenaamaan, sitäkin hyvin epäsäännöllisesti. Tällä viikolla ekaa kertaa pitkään aikaan saa käytyä sen 3 kertaa salilla. Toisaalta, ehkä kun ne luvut saa eteen niin löytyy sellainen 'kauhumotivaatio' että on sitten viimeistään aivan pakko alkaa tekemään enemmän, paremmin ja säännöllisemmin, jos sellaisia lukuja kestä katsella.

Tavoitteena olisi sitten siis ensi vuonna loppuvuodesta (tai jotain) käydä uudestaan ja katsoa, onko mahdollista kehitystä saanut aikaan. Tämä siis puhtaasti kehityksen seuranta tarkoituksessa, olisi kiva tietää sitä vähän luvuillakin eikä vain katsella peilistä, onko jotain muutakin mennyt perille kuin ruoka.

Ruoan kanssa olen kyllä hieman miettinyt, miten sitä kannattaisi hoitaa.

Ravinnollahan tuetaan merkittävästi sitä lihasten kehitystä. Pitää syödä, että lihakset oikeasti kasvaa. Sitten taas, kun haluaa painon puotavan ja 'laihtuvan', pitää syödä vähemmän.

Olen siis nyt syönyt tämän koko treenausajan hyvinkin proteiinipitoista sapuskaa, paistijauhelihaa ja muuta lihaa, joissa olisi mahd. vähän rasvaa. Silti tuntuu välillä että tulee syötyä liikaa suhteessa - lihasten kehittyminen - laihduttaminen.

No joo, kai tuohonkin kaavaan on olemassa jokin helpolta kuulostava selitys; "syö vähemmän ja treenaa enemmän".. Niinpä niin.

No mutta, kohta on viikonloppu, saa rentoilla rauhassa ja vaikka haluaisikin käydä vielä kerran treenaamassa niin ei siihen nyt ole mahdollisuutta kun pientä reissua pukkaa.

Vloggaaminen

Vloggaaminen, vlogaaminen, vloggaus, veeloggaus..

..mitä näitä ny on.

Vlog-tyyli on siistiä.

Ja se on siistiä että se laajenee ja yhteisö kasvaa. Oon ite seurannut paljon vlog-kanavia Youtuben ihmeellisestä maailmasta, itse asiassa jo aika monta vuotta.

Ensin aloin katsomaan Tubesta pelivideoita, taisi ensin olla tämä perus-PewDiePie ja sitten jopa hieman pienempi pelikanava Ghostrobo, jolta muistan katsoneeni ensimmäisen kerran kaverin itsensäkin tunnustamaa kanavan suosituinta pelisarjaa L.A. Noiresta. Tämä siksi, kun en halunnut ostaa Noirea itse, vaan nähdä millainen peli on kyseessä. Näinpä löysin tämäntyylisen tavan katsoa pelikanavia, ja jota tyyliä jatkan vieläkin.

PewDiePietä jaksoin katsella muutaman kuukauden-puoli vuotta, mutta itseäni alkoi suuresti kyrpimään Felixin tyyli. Eipä siinä, reilu 30 miljoonaa ihmistä maan päällä selkeästi siitä pitää, mutta itseäni se risoi ja peruutin kanavan tilauksen, enkä sen jälkeen ole juurikaan PewDien videoita katsellut. Eikä kiinnostakaan.

Enemmän kiinnostaa maanläheisemmät ja ns. 'vaatimattomammat' kanavat ja videot, jossa ehkä huokuu enemmän sellainen aitous.

Näitä pelivideoita kun olin katsellut, Youtube fiksuna palveluna keksi ehdottaa minulle videoita, joita suomalaiset vlogaajat ovat tehneet. En ollut ennen tälläisiä katsonut, mitä joskus GhostRobo tehnyt kanavalleen mutta silloin hyvin harvemmin.

Vlog-yhteisö Suomessa on ilmeisesti todella nuorta, mitä katselin Suomessa järjestetyn huikean Tubeconin osallistujakuntaa, sekä kuullut vloggaajien puhuvan katsojistaan. Enpä tiedä, ehkä nuoremmilla on 'enemmän aikaa' kun vanhemmilla (..23 v. hello) mutta eipä minulla koskaan yleensä liian kiire ole, ettenkö netissä kerkeisi pyörimään ja videoita katselemaan silloin tällöin.

Ensimmäisenä (vuosia sitten) silmiini iski Soikkuun videot. Alkuun myönnettäköön, että todella skeptisenä katselin muutaman videon, mutta 'Soikun' pirteys ja hyväntuulisuus olivat kyllä piristävää itsellekin. En oikein vieläkään tiedä, miksi vlogit kiinnostaa, en katso Big Brotheriakaan.

No mutta, Soikun videoita kun katselin, tuli eeddspeaks tutuksi. Eetun videot olivat myös hauskoja ja hyvin tehtyjä, mukavasti katsojaystävällisiä. Ja aitoja. Ehkä ennen Eetukaan ei niin kiroillut, mutta nykyään asiaa tulee suoraan kainostelematta. Hyvä niin.

Sitä kautta sitten tuli muitakin Suomen vlog-skenen kanavia tutuksi ja olen niitä monen monta vuotta seurannut. Uudempana juttuna Suomen skeneen on huikea tulokas Splay Suomi kanava ja tämä yhteisö, jossa oikeastaan kaikki yhdistyvät yhdeksi.

Katsojamäärätkin 'suurimmilla' vloggaajilla on jo Suomen mittakaavalla huikeita, yli 100 000 tilaajaa näillä kanavilla. Se on aika törkeän paljon, mutta laadulla saa selkeästi mitattavia tuloksia.

Vloggaaminen on kyllä mielenkiintoista ja sitä itsekin olen paljon miettinyt (sekä pelikanavan väsäämistä). Se on vain todella 'henkilökohtainen' tapa viestiä katsojille ja kertoa elämästään kun sitä tekee ns. silmästä silmään vaikka kameralle vain puhuukin.

Ehkä vielä joskus.. one day..

Interrail

I have a dream

No joo, vähän samaa slottia kun viime kirjoituskin, mutta periaatteessa matkailusta ei voi kirjoittaa koskaan liikaa.

Vähän taustoistusta offtopikkina, ensimmäisiä blogeja mitä koskaan luin nuorempana oli matkailukertomukset vaihto-opiskelusta ja reilaamisesta. Ne oli aivan huikeita ja sitä matkakuumeen määrää niitä lukiessa..

Itse en ole koskaan päässyt reilaamaan, vielä. Yhtenä kesänä joskus 2000-luvun lopulla ehkä, suunnittelimme 2 kaverin kanssa reilausreissua ympäri Eurooppaa. Kartat, reitit ja budjetit oli jo suunniteltu mutta johonkin se sitten lässähti eikä koskaan päästy pakkaamaan kamoja.

Muistan tosin tuosta, että pelkästään se suunnittelu oli jo aivan huikeaa. Tavataan porukalla jossain kahvilassa, otetaan sumpit ja levitetään kartta pöydälle, josta ruvetaan merkkailemaan kohteita mihin haluaisi päästä käymään. 

Silloin oli jo Saksa ja itä-Eurooppa pääasiallisina kohteina ja ne on säilynyt vieläkin päämäärinä, mihin haluaisin päästä kiertelemään kunnolla ajan kanssa.

Tuon suunnittelukesän jälkeen on tullut sitten hieman kiireisempiä kesiä kun on rahat loppunut vuoden aikana ja on ollut pakko mennä kesäduuniin. Onneksi suurta helpotusta on tuonut nuo vaihto-opiskelut, joissa on kyllä kunnolla ajan kanssa saanut tutustua uusiin maihin ja kulttuureihin. Kuitenkin vieläkin kaipaan sellaista kunnon Interrail-reissua, jossa kuukauden saisi vain olla ja mennä oman mielen mukaan. Nyt kun olen saanut duunipaikan, josta voisi jäädä rahaa käteenkin ja joka ei (toivottavasti) ole vain muutaman kuukauden duuni, voi taas ruveta suunnittelemaan tulevia kesiä reissusilmällä.

Muutama vuosi on vielä aikaa tuohon nuorisolippuun, eli ensi kesä tai viimeistään 2016 kesä on tähtäimessä pakata se rinkka ja lähteä istumaan junaan kohti tuntematonta.

Toivottavasti saisi jonkun kaverin messiin, vaikkei yksin matkaaminenkaan poissuljettua ole, saisipa ainakin täysin oman mielen mukaan mennä katselemaan paikkoja mitä haluaisi nähdä.

Kuitenkin yksikin kaveri toisi sellaista fiilistä, että saisi jakaa ne kokemukset ja sitä kautta tehdä muistoja jotka varmasti jäisivät ikuisesti mieliin.

Kaikki tämä inspiraatio siis tälläiseen kirjoitteluun tuli, kun katselin tuossa leffan Eurotrip, jotain 10. kertaa. On se silti aina hauska ja pienen matkakuumeen sytyttävä leffa.

Matkustaminen

Matkailu avartaa?

Itsekin, kuten moni muukin, tykkään matkustamisesta ja uusien paikkojen näkemisestä.

Pelkästään jo se, että ostaa lentoliput kohteeseen, alkaa herättelemään jo sellaista kutinaa vatsanpohjassa, kun on varmistanut että matka on edessä.

Pakkaaminen on joskus vähän stressaavaa, mutta kun sekin on hoidettu, pakattu matkalaukku eteisessä kasvattaa sitä kutinaa vatsanpohjassa.

Matkan ensimmäinen tylsempi kohta; kun pääsee lentokentälle.

Ennen sekin oli jännää, aika meni nopeasti matkaa fiilistellessä jne. mutta nykyään, ehkä olen sitten kuluttanut kentillä jo liian kauan aikaa, lentokentällä on vain odottamista. Ensin odotetaan että saadaan tehtyä check-in ja jännätään saapuuko se matkalaukku koskaan perille samassa kyydissä kuin itsekin (tosin omalla kohdalla ei ole koskaan laukku kadonnut, tutuilla kylläkin. Paitsi juuri manasin itseni, seuraavalla reissulla häviää sitten 110% varmasti..) ja kun check-in on hoidettu, lähdetään jonottamaan turvatarkastukseen. Nekin vaihtelee nykyään niin paljon riippuen maasta/lentokentästä. Joskus pitää ottaa kengätkin pois, joskus ei tarvitse. Joskus tarvitsee astua isoon pyörivään tuomion sukkulaan kädet pään päällä, joka pyöräyttää kerran skannaten koko kropan. Joskus taas kävellä vain portin läpi, joka aina varmasti huutaa, vaikka vain huvikseen.

Sitten kun on taas taskut täytetty ja vyö saatu farkkuihin, lähdetään odottamaan sitä lentoa. Ja kun tunnollinen suomalainen on 3 tuntia ennen lentoa kentällä, loppuu huumori kyllä kesken siinä ajassa.

No joo. Mutta itse lento on kuitenkin yleensä ihan jees, vaikka tylsää jos ei mitään viihdettä ole varannut tai lennolla ole muuten sellaista.

Parhaat (ja pahimmat) lennot itse olen saanut Yhdysvaltoihin liittyvillä lennoilla. Finnairin koneella lensin Helsinki-New York reilun 12 tunnin lennon, täytyy kyllä kehua tätä vaikka rampauttavan puuduttavalta tuo kesto kuulostaakin. Finski oli kuitenkin hoitanut homman, jokaisella penkillä oli oma kääntyvä ja säädeltävä näyttä johon oli varattu toistakymmentä leffaa, sarjaa monine jaksoineen ja jopa pelejä sekä oma kaukosäädin. Ei ollut ongelmaa katsella muutamaa leffaa ja sarjoja, meni aika näppärästi.

Toinen lento, taisi olla New York-Washington myöhemmin, ruudulla oli tv-kanavien valikoimaa vaikka todella lyhyt lento olikin. Mikäpä siinä katsella NFL:ää jenkkityyliin.

Pahin sitten olikin Dallas-Pariisi lento, joka myös kesti ~12 tuntia. American Airlines taisi olla lentoyhtiö, kone oli itsessään jo hieman vanhan tuntuinen ja näköinen.

Penkeillä ei ollut näyttöjä, edes edessä olevan penkin selkänojassa, vaan harvassa roikkui katosta vanhojen PC-näyttöjen näköisiä pömpeleitä, joista tuli 1 paska leffa (Wolverine joku) ja sitten jotain tusina sarjaa muutama jakso. Voin kertoa että hatutti ja se lento tuntui ettei loppuisi koskaan.. Varsinkin kun lentokoneessa en yleensä juuri saa untakaan.

Mutta muuten, matkustaminen on parasta ja uusien maiden kulttuurien kohtaaminen ja nähtävyyksien töllistely. Tätä kirjoitellessa lähti taas matkakuume hieman kasvamaan, voi morjes..

Seuraava tavoite olisi Interrail, jotta pääsisi VIHDOIN käymään ympäri Eurooppaa vapaalla aikataululla, erityisesti itä- ja keski-Eurooppaa.

Movember ohi, laivalla on aina kivaa

Noniin, vuotuisa Movember on sitten ohi, viikset sai lähteä eilen illalla ja nyt on taas 10 vuotta nuorempi olo.
Eipä siinä, ei tule sinänsä ikävä, en viiksien ystävä yleisesti muutenkaan ole. Mutta Movember on kiva silti, saa vähän kasvattaa ja katsella miltä näyttää ilman että muuten näyttää hölmöltä :D
Parrasta en osaa kyllä luopua, se on pakko olla. Sitä näyttää jo vähän liian lapselta, jos ei ole karvoitusta leuassa jonkun verran. Se on vain jäänyt ja tullut (tärkeäksi) osaksi omakuvaa.

Nopeasti menee silti aika, nyt on jo joulukuu!
Ensimmäinen luukku joulukalenterista on auki, 3 viikkoa töitä ja sitten 2,5 viikon joululoma!
Kyllä sitä odottaa, ensin viikoksi kotiin vanhempien luo rauhoittumaan joulun viettoon ja sitten vielä viikko kotona Helsingissä vuodenvaihteineen yms.
Joulunaika on kyllä parasta, kuten aikaisemmin kirjoittelin.
Lunta saisi olla enemmän.. tai noin yhtään ylipäätään.

Tekisi jostain syystä hirveesti mieli lähteä laivalle.. en tiedä mistä tämä johtuu. Ei ole kyllä pitkähköön aikaan tullut käytyäkään, melkein vuoteen. Sitäkin ennen oli varmaan pari vuotta kun olin käynyt. Luulisi että se olisi yleistynyt hieman kun Helsinkiin muutin ja satamat lähellä mutta ei.
Laivojen buffet on aina parasta safkaa ja siellä on sellainen tietty tunnelma, josta jostain syystä tykkään. Ja saapa tietty juodakin sitä alkoholia ihan huolella eikä sänky ole siellä kaukana kun sellainen fiilis tulee.