Super Bowl & NFL

Tämä jokavuotinen tapahtuma, jota seuraa raffit 100 miljoonaa katsojaa, mukaan lukien itseni.
Joka vuosi pitää helmikuun ensimmäinen sunnuntai valvoa aamuun asti pelin parissa, koska miksi ei?
Vain kerran olen matsin missannut, sekin oli armeijan syytä.
Tänä vuonna taas, se on katsottava. Onneksi on maanantait vapaana töistä, niin ei haittaa sitäkään.
Eli siivet, jenkkioluet ja mätöt valmiiks kisastudioon, reilun viikon päästä lähtee!

Amerikkalainen jalkapallo on harmillisesti hyvin pieni laji Suomessa.
Itse aloitin hyvinkin nuorena lajin seuraamisen, muistaakseni koska parhaalla kaverillani oli aikanaan vanha Madden-videopeli. Pelailtiin sitä mistään mitään tietämättä ja alkuun valikoin sieltä suosikkijoukkueekseni Cincinnati Bengalsin, koska cooleimmat pelipaidat ja väritykset.
Siitä aloin seuraamaan lajia ja oppimaan sen saloja ja taktiikoita ja voin kertoa että katson peliä nykyään aivan uusin silmin. Tajuan pelin taktisuudesta ja pikkutarkoitsta tekijöistä jo suht paljon ja voin sanoa että "Jefu" on yksi suosikkilajeistani nykyään.

Nykyään suosikkijoukkueeni on San Diego Chargers, ollut jo monen monta vuotta suurilta osin entisen to be-Hall of Fame juoksija LaDainian Tomlinson ansiosta.
Kävin vuosi sitten Los Angelesissa, josta oli lähinnä pakko ostaa joukkueen pelipaita, koska olin aina halunnut NFL-pelipaidan. Matkaan tarttui Chargersin TE - myös tuleva Hall of Fame pelaaja - Antonio Gatesin paita. Ehdottomasti paras ostos reissulta.

Mutta näin, tekisi mieli spekuloida ja vertailla Super Bowl joukkueita mutta tässä nyt vähän tekstiä hommasta ja lajista lyhyesti.

Nyt on ollu vatsalihakset todella kipeät koska olen niitä treenaillut joka salikäynnin yhteydessä, tänään sitten jalkapäivä ja lisää reeniä vatsoillekin.

Sietokyky koetuksella

Paljonko pää kestää?

Viime aikoina olen vähän kiinnittänyt aiempaa enemmän huomiota siihen, kuinka paljon ihmisillä on eroja henkisellä puolella, kun fyysiset eroavaisuudet näkee nopeastikin ulkopuolelta.
Varsinkin tuollaista 'henkistä kanttia' on ollut jännä huomata, vaikka sitäkin on todella monenlaista erilaista tasoa tavallaan, mitä henkisellä tasolla kestää ja pystyy sietämään.

En halua itseäni nyt nostaa mitenkään ylitse muiden, vaan käytän itseäni esimerkkinä.

Noin ihan arkielämässä kun kohtaa paljon henkistä rasitetta, aamulla herätykseen herääminen ja sängystä ylösnousu on joskus ylitsepääsemättömän vaikeaa, varsinkin nopeasti. Itse vihaan yli kaiken torkuttamista ja että herätyskello pirisee korvan vieressä monia kertoja. Aamut ja herätykset ovat syvältä, mutta kun ne joutuu kuitenkin kohtaamaan niin herään sitten mielellään kerralla ja heti eli nukun niin pitkään kuin pystyn kerralla.

Töissä henkinen sietokyky on joskus todella koetuksella myös. Itse aloitin työurani ns. ovelta ovelle myyjänä, jota tein iltaisin koulun jälkeen. Silloin en 'tiennyt paremmasta', joten sitä siedin n. 4 kuukautta, vaikka se syvältä olikin kun talven sitä tein. Oli pimeää, kylmä, sohjoa, märkää ja sadetta. Ehkä surkuhupaisinta ja raskainta siinä oli, että myin jotain, mihin en itsekään oikeasti uskonut että siitä kenellekään mitään hyötyä olisi, mutta tarvitsin vain rahaa.
Tämän jälkeen tein varastotyötä teollisuusfirmassa, joka oli taas fyysisesti raskasta. Työkseni käytännössä nostelin 25 kilon säkkejä välillä n. 2 metrin korkeuteenkin ja tein tätä 12 tunnin vuorossa 3-5 päivää viikossa. Henkisesti raskaaksi se kävi, kun tein yövuoroja enkä oikein saanut unirytmeistä kiinni missään vaiheessa, niin rupesi kroppa sekoamaan aika paljolti. Lisäksi välillä kävin koulussa ennen tai jälkeen työvuoron.
Viimeisen kesän aikana kun työtä tein, oli todella kiireinen kesä ja töitä joutui tekemään todella paljon, pitkiä vuoroja ja pitkää viikkoa. Itselläni oli niin pieni palkka, ettei päivien pidentyminen juuri edes palkassa näkynyt. Sen kesän aikana oli n. 4 viikon jakso, jolloin en nukkunut juuri ollenkaan, tai siltä se todenmukaisesti ainakin tuntui. Kroppani ja pääni oli aivan sekaisin. Söin sitten nukahtamisen auttavia lääkkeitä (en kutsuisi 'unilääkkeiksi'), niin sain hieman varsinaista untakin välillä pitkän aikakauden jälkeen.
Voin kertoa että kun viimeisenä työvuorona työkaverini ajoi minut kämppäni ulkopuolelle, oli aika helvetin huikea fiilis että se on loppu. Korkkasin oluen, jonka jälkeen nukahdin nopeasti tyytyväisenä.
Tällä hetkellä teen siis 'normi' toimistotyötä ja tässä duunissa saa kyllä mieli levätä. Joskus on tottakai kiireisiä ja stressillisiä päiviä kun pitää saada paljon aikaan ja nopeasti, mutta ne ei ole mitään verrattuna aikaisempiin tekemiini töihin.
Sanoisin itsestäni ehkä, että nuo aikaisemmat työkokemukseni on karaissut päätäni aikalailla siihen, kuinka paljon siedän erilaisia asioita nykyään.

Tiedän tosin ihmisiä, jotka hermostuvat helposti ja stressaavat todella paljon asioista. Mitäpä heille nyt voisi sanoa, 'älä ota sitä niin vakavasti'?
Kaikki hanskaa asiat omalla tavallaan ja eroja on jokaisessa ihmisessä tolkuttoman paljon. Toiset kestävät fyysistä rasitusta paremmin, toiset esim. ihmissuhteiden aiheuttamia henkisiä rasituksia, toiset työstressiä, jotkut vain nukkuvat yönsä hyvin, mitä tahansa heille tapahtuukaan.

Ihmiset on siistejä, ja ehkä sillä on tarkoitus että jokainen on yksilö.

Treenitön tammikuu

Jopas, n. kuukausi viime kirjoittelusta.
Pistetään joululoman piikkiin.

Jouluksi menin vanhemmille viikoksi vain levyttämään eli suorittamaan ultimaattisen rentoutumisen.
Myönnetään, tuli syötyä ja paljon ja 0 kertaa treeniä, pistän sen piikkiin etten n. 50 kilon (vähän liioiteltu) muun matkatavaran lisäksi vaan tehnyt mieli ottaa treenivermeitä messiin.
Joulu meni leppoisasti muuten, pitkästä aikaa kunnolla aikaa vain olla ja viettää aikaa perheen kanssa. Loistavaa vaihtelua ja tarvittava breikki kaiken keskelle.

Joulun jälkeen junalla takaisin Helsinkiin, tulikin äkkiä uusi vuosi, joka meni 'vähän' sähläten. Ei siis alkoholin kanssa vaan aikataulujen, kusi aika totaalisesti kaikki mutta vuodenvaihteessa sai skumpallisen poksautettua ja raketteja töllistellä. Sinänsä ei nyt aivan täydellinen katastrofi ja ihan hauskaakin välillä oli :D

Ja näin koitti tammikuu. Kuntosalien oma joulunaika. Itse en ole vielä tässä kuussa salilla käynyt (=laiska), mutta tänään on salikamat mukana ja töiden jälkeen suorilta katselemaan taas meininkiä rautojen nostelun satumaisessa maailmassa.
En ole vielä koskaan, enkä välttämättä haluakaan, käynyt tammikuussa alkukuusta katsomassa sitä salihysteriaa, minkä uudenvuoden lupaukset nostattaa. Vai onko se vain sitten ns. tornihuhua? Onko siellä oikeasti salit pakattu täyteen jengiä, jotka lopettavat sen käymisen viikon-kahden jälkeen?

No, itse en tehnyt uudenvuoden lupauksia, koska en halua sillä tavalla 'sitoa' itseäni mihinkään ja myöhemmin pettyä itseeni kun ei taaskaan tullut saavutettua sitä jotain. Päivä kerrallaan mennään ja katsotaan mihin asti se riittää. Tavoitteita pitää tietysti olla, mutta ne on sitten eri asioita kun nämä 'lupaukset'. Ensi viikosta lähtien tavoitteeni on taas saada se 3-4 kertaa viikossa salilla käytyä, eli paluu vanhaan tavoiterytmiin.
Huomasin että palautusjuomajauheeni on loppumassa ja samalla että vajaan vuoden se 6 kilon purkki kesti. Samalla uutta samanmoista 'palkkaria' etsiessäni huomasin että vanha purkki on vaihtunut pussiin! NNNNOOOOOOO! Purkki oli niin hyvä, kätevä ja paras! Sen saa nyt myöhemmin tyylikkääksi säilytyspurkiksi. Ei voi mitään, kai se on sitten palkkaripussi tilattava seuraavaksi..
Palautusjuoma onkin ainoa lisäravinne, jota käytän ja olen aina käyttänyt. Olen lukenut hieman eri lisäravinteista ja tässä vaiheessa 'treenausta' en näe muista varsinaisesti hyötyä. Palautusjuomistakin on paljon keskusteltu ja kirjoiteltu, että ovatko nekään oikeasti hyödyllisiä, mutta luotan moniin eri alan lähteisiin (mm. Lihastohtori) että kyllä se on parempi kuin ilman mitään treenin jälkeen.

Näillä tunnelmilla uuteen vuoteen, kepeitä rautoja itse kullekin!

Joululahjojen ostamisen vaikeus

Se aika vuodesta

Miten se onkin joka vuosi niin vaikeaa?

Joulu on muuten jees, mutta se pään seinään hakkaaminen lahjojen kanssa on se jäätynyt käpy.

Veronpalautukset sun muut on ensinnäkin jo tuhlattu omiin viihdykkeisiin, sitten kun on se viikko jouluun niin ruvetaan panikoimaan, kun ei taaskaan ole keksitty mitään fiksua tarpeeksi ajoissa noin joululahjojen suhteen (tämä tilanne nyt itselläni).

No, intuitio ja se tekemisen meininki tunnetusti on huipussaan vasta kun on jo kiire (kouluhomma, hommat ylipäätään). Eiköhän sitä jotain tule keksittyä, tarpeellista tai vähemmän tarpeellista.

Eipä siinä, joululahjoja on saamisen kanssa kiva myöskin antaa lähimmäisille.

Aiemmin, kun olin syksyt ja talvet ulkomailla ja tulin juuri jouluksi Suomeen, oli sinänsä suht helppoa keksiä lahjoja, sen kun tuo 'tuliaisia' ulkomailta ja käärii ne vain pakettiin niin avot.

Nyt pitäisi vaan taas ryysiä sekaan kauppakeskusten ja ostareiden tungokseen ja koittaa repiä itselleen sen haluamansa lahjaidean. Kyllä sitten taas pankkitili kiittää kun on ostokset hoidettu..

No, onhan se kiva nähdä sitten ne ilmeet saajan kasvoillakin kun avaa juuri sen oman paketin. Ellei se sitten ole pettymyksen irvistys :D

Se vielä, kun haluaisi antaa mahdollisimman persoonallisen ja 'erilaisen' lahjan jokaiselle. Jotain hyödyllistä kuitenkin, mutta ei ihan ns. peruslahjaa, eli jotain suihkusaippuasettiä tms.

Vähän repäistä, jotain erilaista jota ei välttämättä osaa edes odottaa. Koitappa siinä keksiä sitten niin..

Nuoruuden nostalgia

Asiat, mitä tein nuorempana

Nuoruus on hienoa aikaa. Silloin luulee, että aikuistuu ja elämä helpottuu kun saa itse vastata itsestään entistä enemmän.
Pffffff, päinvastoin.

Vastuut ja velvollisuudet iskevät vatsaan täysillä. Mitä vanhemmaksi elää (itse hyvä puhua..) sitä enemmän ehkä huomaa, miten asiat olivat helpompia nuorempana kun ei tarvinnut huolehtia läheskään niin paljon.
Toisaalta itse olen sitä mieltä että 'vanhempanakin' elämäntapa ja fiilis on asenteesta kiinni.
Yksi lause, mitä suoraan vihaan on että 'olen liian vanha...'. Et ole.
Yksi mitä kuulee ehkä eniten on, että 'olen liian vanha juhlimaan' seuraavan aamun krapulointiin vedoten. Kuinka helvetin tylsää elämä olisi, jos ei joskus olisi vähän viihteellä? Irwinkin lauloi aikanaan että "elämä on tylsää, jos ei joskus juhli näin, no kuka sitä aina jaksaa olla selvinpäin". Nimenomaan.

No mutta siihen nuoruuteen takas.
Viime aikoina olen taas hieman tutustunut niihin juttuihin, mitä nuorempana tein.
Jalkapallo on aina kiinnostanut ja tulee aina kiinnostamaan, mutta nuorempana pelasin jalkapallomanageripeliä Hattrickiä.
Jostain tämä tuli taas mieleeni yksi ilta, ihan puskista vaikken ollut koko sivustoa nähnyt tai siitä kuullut ainakaan reiluun 5 vuoteen. Spontaanisti samantien avasin sivun ja aloitin jälleen, piiiiitkän tauon jälkeen oman virtuaalisen managerin urani. Siinä oli sitä nostalgian taikaa kun pelin vihreät ja valkoiset värit lävähtivät näytölle. Onneksi peli ei ole juurikaan muuttunut niistä ajoista, kun aikanaan pelasin sitä aiemmin. Awesome.

Samaten, kun nuorempana harrastin erästä urhelulajia, joka ei Suomessa ole juurikaan iso juttu tai kauhean suosittua.
Nyt vähän aika sitten inspiroiduin menemään lajin sivuille selailemaan meininkiä ja samat naamat siellä vieläkin pyörivät, mitä nyt aika paljon lopettanutkin ja silloisen joukkueeni kaikki jaokset lopettaneet myös toimintansa :D
No mutta kuitenkin, oli kiva taas käydä katsomassa menoa ja varmasti tulen katsomaan vielä lajin turnausvideoita ja muuten fiilistelemään.
Saa nähdä jos intoutuisi taas sitä harrastamaan, hieman tyyristä vain on taas sen aloittaminen..