Sietokyky koetuksella

Paljonko pää kestää?

Viime aikoina olen vähän kiinnittänyt aiempaa enemmän huomiota siihen, kuinka paljon ihmisillä on eroja henkisellä puolella, kun fyysiset eroavaisuudet näkee nopeastikin ulkopuolelta.
Varsinkin tuollaista 'henkistä kanttia' on ollut jännä huomata, vaikka sitäkin on todella monenlaista erilaista tasoa tavallaan, mitä henkisellä tasolla kestää ja pystyy sietämään.

En halua itseäni nyt nostaa mitenkään ylitse muiden, vaan käytän itseäni esimerkkinä.

Noin ihan arkielämässä kun kohtaa paljon henkistä rasitetta, aamulla herätykseen herääminen ja sängystä ylösnousu on joskus ylitsepääsemättömän vaikeaa, varsinkin nopeasti. Itse vihaan yli kaiken torkuttamista ja että herätyskello pirisee korvan vieressä monia kertoja. Aamut ja herätykset ovat syvältä, mutta kun ne joutuu kuitenkin kohtaamaan niin herään sitten mielellään kerralla ja heti eli nukun niin pitkään kuin pystyn kerralla.

Töissä henkinen sietokyky on joskus todella koetuksella myös. Itse aloitin työurani ns. ovelta ovelle myyjänä, jota tein iltaisin koulun jälkeen. Silloin en 'tiennyt paremmasta', joten sitä siedin n. 4 kuukautta, vaikka se syvältä olikin kun talven sitä tein. Oli pimeää, kylmä, sohjoa, märkää ja sadetta. Ehkä surkuhupaisinta ja raskainta siinä oli, että myin jotain, mihin en itsekään oikeasti uskonut että siitä kenellekään mitään hyötyä olisi, mutta tarvitsin vain rahaa.
Tämän jälkeen tein varastotyötä teollisuusfirmassa, joka oli taas fyysisesti raskasta. Työkseni käytännössä nostelin 25 kilon säkkejä välillä n. 2 metrin korkeuteenkin ja tein tätä 12 tunnin vuorossa 3-5 päivää viikossa. Henkisesti raskaaksi se kävi, kun tein yövuoroja enkä oikein saanut unirytmeistä kiinni missään vaiheessa, niin rupesi kroppa sekoamaan aika paljolti. Lisäksi välillä kävin koulussa ennen tai jälkeen työvuoron.
Viimeisen kesän aikana kun työtä tein, oli todella kiireinen kesä ja töitä joutui tekemään todella paljon, pitkiä vuoroja ja pitkää viikkoa. Itselläni oli niin pieni palkka, ettei päivien pidentyminen juuri edes palkassa näkynyt. Sen kesän aikana oli n. 4 viikon jakso, jolloin en nukkunut juuri ollenkaan, tai siltä se todenmukaisesti ainakin tuntui. Kroppani ja pääni oli aivan sekaisin. Söin sitten nukahtamisen auttavia lääkkeitä (en kutsuisi 'unilääkkeiksi'), niin sain hieman varsinaista untakin välillä pitkän aikakauden jälkeen.
Voin kertoa että kun viimeisenä työvuorona työkaverini ajoi minut kämppäni ulkopuolelle, oli aika helvetin huikea fiilis että se on loppu. Korkkasin oluen, jonka jälkeen nukahdin nopeasti tyytyväisenä.
Tällä hetkellä teen siis 'normi' toimistotyötä ja tässä duunissa saa kyllä mieli levätä. Joskus on tottakai kiireisiä ja stressillisiä päiviä kun pitää saada paljon aikaan ja nopeasti, mutta ne ei ole mitään verrattuna aikaisempiin tekemiini töihin.
Sanoisin itsestäni ehkä, että nuo aikaisemmat työkokemukseni on karaissut päätäni aikalailla siihen, kuinka paljon siedän erilaisia asioita nykyään.

Tiedän tosin ihmisiä, jotka hermostuvat helposti ja stressaavat todella paljon asioista. Mitäpä heille nyt voisi sanoa, 'älä ota sitä niin vakavasti'?
Kaikki hanskaa asiat omalla tavallaan ja eroja on jokaisessa ihmisessä tolkuttoman paljon. Toiset kestävät fyysistä rasitusta paremmin, toiset esim. ihmissuhteiden aiheuttamia henkisiä rasituksia, toiset työstressiä, jotkut vain nukkuvat yönsä hyvin, mitä tahansa heille tapahtuukaan.

Ihmiset on siistejä, ja ehkä sillä on tarkoitus että jokainen on yksilö.